ELDARI – HEIKKI
(Skönemanni-Heikki)
(Perinteinen merimieslaulu)
Skönemanneja tunnen mä monta, yksi heistä näin voiton ain vie,
elo hällä oll`niin huoletonta ja siit`ei välitä hän hitto vie.
Friz – S:ssä föörissä siellä, hänet Heikkinä tunnettihin
ja jos kohtaamme elämän tiellä, jälleen yhdessä ryypättäisiin.
Pulituuriinsa liiaksi luotti, sillä itseään lääkitsi niin,
että turman se hänelle tuotti, heitti veivinsä föörpiikkihin.
Kusiluistin ja dongari-housut nyt Heikistä jäljellä on,
pulipullo ja tippariruisku, viime leponsa saaneet myös on.
Viime palvelus tehtiin me niille, koliboksiin ne lempattihin,
hittovie älkää kertoko muille, alle kolien jemmattihin.
Piru poikansa matkaan nyt laittoi, tuota Heikkiä noutelemaan,
kun poika matkaansa kotiinpäin taittoi, Heikki sätkyttel kainalossaan.
Piru eldasi fyyriä suurta, sinne käynyt ois Heikinkin tie,
siel`ei poltettu kolia, puuta, skönemanneja vain hittovie.
Heikki tuumi, ett`paikassa tuossa, hyvä olla ei selvistä päin,
mutt`kun pakoonkaan voinut ei juosta, siks hän jutteli pirulle näin:
Olen eldannut vuosia monta, ja jobin sä antanet kai,
ja uskokaa uskomatonta, piru Heikistä eldarin sai.
Mutt`elo hornassa hurjaksi muuttui, viina virtas ja haitarit soi,
pirut pienetkin tuttiinsa suuttui, ja pullon suusta he rommia joi.
Pirun tyttären pienen ja mustan, Heikki punkassaan paksuksi nai,
ja peitellyt ei kummastustaan, kun piru eukostaan tipparin sai
.
Ja nyt loppua saa tämä leikki, tuumi piru ja järjesti niin,
että hornasta onneton Heikki, jälleen maan päälle lempattaisiin.
Friz – S:ssä föörissä siellä, käy dunkkina Heikin nyt tie,
ja jos kohtaatte elämän tiellä, skönemannien terveiset vie.
Perintönä kavereilta saanut
ja puhtaaksi kirjoittanut A.Kottila