HURJAT JATKAT (menneisyyden lumo)

(Merimieslaulu vuosikymmenten takaa)

Kun hurjista jätkistä lauletaan, vaivun menneisyyden lumohon.

Jo lasna ollessain, mä siskoani nain, ja siitäkös faijalta turpiini sain.

”Pasa Contsa”, mä äijälle karjaisin, nussin kattiakin jos mua huvittaa.

Luukkupöksyihin pukeuduin mä parhaisiin, ja aloin maailmalle taivaltaa.

Enpä kauan minä maantietä tallannut, kun sain rengin paikan talohon,

ja navetassa ain mä touhuta sain, ei kukaan häirinnyt mun onneain.

Yksi vasikoista alkoi mua kiinnostaa, sitä pussata sain ja kutittaa,

mutta lähtö tuli mulle liukkaasti, kun se sonnia alkoi vituttaa.

Niin päätinkin lähteä merelle, kiersin Kiinat, Ranskat, Jaappanit.

Sain kintunkoloa, mä monta kokoa, sain mustaa, punaista ja riemunkirjavaa.

Kiersin palatsit ja majatalot matalat, kaislamajastakin palvelun mä sain ,

vuoristoissa ja ojien penkoilla minä onneton lempeäni hain.

Mutta Afrikassa kävi mulle hullusti,laiva lähti ja minä sinne jäin.

Mutt malliin Nooakin, mä arkin rakensin ja viidakon karjaa sinne kokosin.

Panin Kamelia, Kirahvia, Jellonaa, krokodiiliä kerran myös mä nain,

mutt kun löytänyt en olentoa armaanpaa, apinasta mä lempivaimon sain.

Nyt pasiliskot, konokokit, sammakot minun munissani luikertaa,

on elo vaikeaa, kaivaa, kutittaa ja häntäni reikää kaivertaa.

Olen rakkautta jakanut mä kaikille, tämä palkkako on kohtalon,

Olen pyhittänyt elämäni naisille, olen lempeni uhri onneton.

Olen elämässä kokenut mä paljonkin, nähnyt maita ja meriäkin myös,

elon riemuja hakiessain joskus tietenkin, saatoin olla vahingossa työs.

Jos nyt joku väittää huoran kanssa kympistä , minä paskat siitä välitän,

ja kun toiset ne vitun päällä ponnistaa, minä rennosti vedän kätehen.