Mimmi ja Merimatka

Kun dunkki kutsui kaijalta mimmin puurihin,

saipa hänet houkuteltuun vielä punkkaankin,

”elämä on ihanaa”, toi dunkki huokaili,

kun himokkaana reittä hän Mimmin katseli.

Mimmi istui punkassa koipi kohollaan,

toinen käsi tisseillä, toinen navallaan.

Housuistansa kuului niin kummaa hulinaa,

pienenpientä vikinää ja pientä pulinaa.

Kas, satiainen ryypännyt oli tenttua

ja heililtänsä jallitteli turhaan peppua,

"taas oot räkä poskella" heili karjaisi,

ja kännipäistä satiaista polveen potkaisi.

Siitä Mimmi säikähti, ylös kirmaisi,

ja täkille hän ryntäsi jaloin horjuvin,

mutt` täkki oli liukas ja laiva keinahti,

Mimmi- parka puurin yli mereen heilahti.

Tunkki katsoi kaihoisana merta avaraa,

sanoi: siinä meni punkallinen priima-tavaraa.

Pullon sjutti-femma hän muotoon naukkasi,

mereen meni Mimmi sekä satiaisetkin.